Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtajan Arkady Moshesin mukaan Venäjän tulevaisuus näyttää kiistatta synkältä, mutta se kykenee silti aiheuttamaan merkittävää tuhoa naapurimaissaan. Tutkijan mukaan tätä selittävät muun muassa Venäjän koko, Vladimir Putinin hallinnon ja sen propagandakoneiston tehokkuus Venäjällä, ydinaseet sekä Venäjän kytkökset Aasiaan ja globaaliin etelään.
Moshesin mukaan erityistä huomiota pitäisi kuitenkin kiinnittää lännen haparoivaan Venäjä-politiikkaan ja yksimielisyyden puutteeseen sotaan suhtautumisessa.
– Ensinnäkin länsi on vahvasti jakautunut kysymyksessä siitä, onko se tai tulisiko sen nähdä itsensä poliittisesti suoraan osallisena konfliktiin, Moshes kirjoittaa instituutin verkkosivuilla.
Hänen mukaansa osa länsimaita ei halua – tai osassa länsimaita ei haluta – ensinkään olla konfliktissa Venäjän kanssa. Näihin kuuluvat Moshesin mukaan oman taloudellisen etunsa tavoittelijat, moraalista ylemmyyttä viestivät "pasifistit" sekä Unkarin ja Turkin kaltaiset "ei-läntiset" maat.
Jäljelle jäävissä maissa tuomitaan Venäjän hyökkäyssota ja katsotaan sen edellyttävän myös syyllisen rankaisemista. Moshesin mukaan esimerkiksi Saksassa ei tosin ole selvää, ovatko tämän linjan kannattajat enemmistönä äänestäjäkunnassa.
Mikä on länsimaiden lopullinen tavoite sodassa?
Toinen keskeinen kysymys koskee Moshesin mukaan sitä, ketä olisi syytä pitää vastuussa sodasta.
– Tämä on erityisen keskeistä, sillä eri vastauksista johdettavat poliittiset valinnat ovat keskenään täysin vastakkaisia, hän kirjoittaa.
Jos syyllisenä pidetään vain Putinia, pitäisi lännen toivottaa tervetulleeksi kaikki liikekannallepanoa ja Putinin hallintoa pakenevat venäläiset. Jos Venäjän valtiona katsotaan olevan vastuussa, pitäisi viisumien myöntäminen lopettaa tykkänään.
– Jos sota nähdään Putinin sotana, kanssakäymistä Venäjän seuraavan hallituksen kanssa on pohdittava vakavasti. Jos sota nähdään Venäjän sotana, Venäjän patoamiseen tähtäävä politiikka on ainoa vaihtoehto, Moshes jatkaa.
Huolestuttavinta on hänen mukaansa se, ettei länsi näe tai osaa muotoilla omia tavoitteitaan. Onko tavoitteena Ukrainan hallinnon palauttaminen helmikuun 24. päivää 2022 edeltäneelle alueelle vai esimerkiksi myös Krimin vapauttaminen? Entä onko tavoitteena varmistaa, ettei Venäjä hallituksestaan riippumatta kykenisi harjoittamaan kostonhimoista politiikkaa ja että alueelle luotaisiin tämän vuoksi uusi turvallisuusjärjestys, joka kattaisi Ukrainan Nato-jäsenyyden?
– Vai tulisiko lännen toiminnan perustua oletukselle, että kaikki pyrkimykset rauhan ja turvallisuuden takaamiseksi Euroopassa ovat turhia, jos valta ei vaihdu Venäjällä, Moshes kirjoittaa.
Hänen mukaansa länneltä puuttuvat selkeät vastaukset kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin vuosi Venäjän hyökkäyksen alkamisen jälkeen.