Filosofi Johannes Ojansuu kirjoitti (HäSa 13.5.) tekoälyyn liittyvistä harhakuvista. Hän avasi viisaasti yhteyden ihmisyyden ja inhimillisen elämän ytimeen: ihmisen minuuteen. Johannes vastuullistaa ihmistä kysymään, minkälaiseen ihmisyyteen olemme tekoälyn kautta itseämme valmistamassa?
Kun tekoäly muuttaa maailmaa, me muutamme. Tämän yhteyden ymmärtäminen on yksi teknologisen kehityksen ydinhaasteita. Tekoälyltä puuttuvat minuus, mielikuvat, tiedostamaton, toisen mieleen eläytyminen, epävarmuus ja kriittisyys. Ennen muuta siltä puuttuvat tunteet.
Mieli ja minuus kehityksemme tuotetta
Ihmisen mieli ja minuus ovat kehityksemme tuote. Lapsen kehityksessä on merkittävä rooli sisäistämis- ja samastumisprosesseilla suhteessa läsnä olevaan vanhempaan.
Vanhemman eläytymisen, kannattelun ja sisällyttämisen avulla rakentuvat minuus ja mielen toiminnot: ihmiseen kuuluvien erilaisten tunteiden kokeminen ja niiden säätely; selviytyminen mielipahan, ulkopuolisuuden, yksinäisyyden, epävarmuuden, haavoittuvuuden ja pettymyksen tunteiden kanssa. Kyky suojautua psyykkiseltä kivulta, kyky ajatella, oppia ja muistaa. Kyky suhteeseen ja vuorovaikutukseen, henkilökohtaisen identiteetin ja itsetunnon vahvistumiseen. Kokemus oman olemassaolon jatkuvuudesta ja toisen pysyvyydestä, elämässä kohdattavaksi tulevan hyvän ja pahan, rakkauden ja vihan jännitteissä selviytymisestä.
Kehitys toteutuu suhteessa toiseen ihmiseen
Lapsi ja nuori kykenevät rauhoittumaan suhteissaan muodostuvien sisäistysten avulla. Aikuisen taholta kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen sekä epäonnistumisissa yksilöllisen tuen saamisen kautta. Psyykkinen kehitys ja inhimillisen ihmisyyden toteutuminen, läpi ihmisen elämän, toteutuu suhteessa ja yhteydessä toiseen ihmiseen.
Minuuden turvin ihminen kokee ohjautuvansa omasta sisäisestä itsestä käsin. Voi kokea oman elämän olevan hallinnassa, mielekästä ja ymmärrettävää. Valintoja voi tehdä omien arvojen ja kykyjensä mukaisesti, omaa itseä ja toisia ihmisiä arvostaen.
Taloudella perustellaan huonoja ratkaisuja
Lastentautien erikoislääkäri Jukka Ollikainen teilasi koulujen avoimet oppimisympäristöt (HäSa 12.5.).
Lapsen kehitystä 1960-luvulta asti tutkinut psykologian professori Lea Pulkkinen on todennut, että vaikka nykyisin on paljon tutkittua tietoa siitä, mikä on lapselle hyväksi, tätä ei käytännössä oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa. Taloudella perustellaan lapsille todistetusti huonoja ratkaisuja.
Tässä ovat yhteisöjen ja kansakuntien diktatuurin kehityksen juuret.
Perusopetuslainsäädäntö lähtee siitä, että jokaisella lapsella on oikeus turvalliseen oppimisympäristöön sekä saada kehitysvaiheensa ja tarpeidensa mukaista tukea oppimisessa. Jättikouluissa, avoimissa suurissa oppimisympäristöissä, tuhotaan lapsen minuuden kehitystä.
Ympäristö estää keskittymisen
Lapsi tarvitsee turvallisuuden muodostumiseen rutiineja, suhteen opettajaan, oppimiseen tarvittavan rauhan. Lapsi ei kykene keskittymään, kun ympäristö estää sen.
Seurauksena on ajattelun estyminen, jatkuva stressi, joka estää opittavan ymmärtämisen. Itseohjautuvuus ja tuen puute merkitsevät lapsen omaan varaan jättämistä, josta seuraa hylätyksi tulemisen ja ei hyväksytyksi tulemisen kokemus.
Lapsen keskittymisvaikeudet ovat ympäristön aiheuttamia. Myös vanhemmilla on kuormituksia, joiden vuoksi koulun perustehtävän katoamisella on vakavat seuraukset.
Traumaattisesta tilanteesta uusi normaali
Ollikaisen mukaan keskittymisvaikeuksista kärsiviä lapsia joudutaan auttamaan lisäämällä lääkitystä. Hän näkee positiivisena sen, että karussa tilanteessa avokonttori seuloo hyvin nopeasti ne oppilaat, joilla on keskittymisvaikeuksia. He pääsevät lääkinnällisen hoidon piiriin varhaisemmassa vaiheessa.
Lause kuvaa sitä, miten lääkärille ympäristön lapsille aiheuttamasta traumaattisesta tilanteesta on tullut uusi normaali. Lääketehtaat iloitsevat.
On väärin, että lapset ja nuoret yksipuolisesti vastuullistetaan kokemuksistaan. Vastuu on päättäjillä ja niiden käytäntöön laittavilla aikuisilla.
Virallistettua kaltoinkohtelua
Kyse on lasten opetuksen nimissä virallistetusta kaltoinkohtelusta ja hyväksikäytöstä. Lapset lääkitään amfetamiinijohdannaisilla, lukuisilla lääkkeillä, joilla estetään kasvavan lapsen yhteys omaan ydinminuuteen ja tunne-elämän kehitykseen. On huolestuttavaa, että ajassamme ei nosteta esille tietoa ja ymmärrystä ihmisen kehityspsykologiasta.
Jo sata vuotta on ollut tieteellistä tietoa siitä, miten ympäristötekijöillä on vaikutusta lapsen terveeseen kasvuun ja kehitykseen, mielenterveyteen, omaksi itseksi tulemiseen ja elämässä selviytymiseen.
Seurauksena syrjäytymistä tuottava prosessi
Jos muutosta ei tapahdu, seurauksena on usean sukupolven lasten ja nuorten syrjäytymistä tuottava prosessi. Siitä on jo olemassa esimerkkejä.
Diktatuurin kehityksen juuret
Kun ihminen sokeutuu haitallisten ilmiöiden vaikutuksille, niistä tulee uusi normaali. Tässä ovat yhteisöjen ja kansakuntien diktatuurin kehityksen juuret.
Kasvatuksen, koulutuksen, hoivan ja hoidon perustehtävää hallinnoidaan valtaa käyttävien taholta suurina kokonaisuuksina.
Lähtökohtana ei ole ihmisen (lapsen) ja työntekijän tarpeista lähtevä, perustehtävän sisällön ja tavoitteiden toteutumisen edellyttämä suhde ja prosessi.
Kyse on tieteellisen tiedon, kokemukseen ja koulutukseen perustuvan asiantuntijuuden ohittavasta, kritiikin estävästä vallankäytöstä.
Prosesseja ohjaavien päättäjien suunta on väärä silloin, kun estetään perustehtävään kuuluva sivistyksen ja viisauden inhimillinen sisältö. Mikä on lasten minuuden kehityksen uhraavien päätöksentekijöiden toimintaansa ohjaavat ihmiskuva, ihmis- ja lapsikäsitykset?
Kirjoittaja on hämeenlinnalainen psykoterapeutti.